Tavoitteena entistä ehompi lääkekorvausjärjestelmä

Tavoitteena entistä ehompi lääkekorvausjärjestelmä

7.9.2018

Lääkekorvausten aiheuttamat kustannukset ovat 1980-luvulta saakka kivunneet lähes notkahtamatta ylöspäin. Kohoavia kustannuksia pyritään suitsimaan erilaisin keinoin ja aiheesta keskusteltiin myös Suomi terveystarkastuksessa -tapahtuman aamupäivässä heinäkuisessa Porissa.

Lääkekorvausjärjestelmän tarkoitus on varmistaa parhaiden hoitokäytäntöjen mukainen lääkehoito kaikille sitä tarvitseville.

Järjestelmän tulisi turvata etenkin paljon lääkkeitä käyttävien ja pienituloisten hoito sekä vähentää potilaiden ja alueiden eriarvoisuutta. Tavoitteena on, että potilailla olisi yhdenvertainen mahdollisuus vaikuttavaan, turvalliseen ja kohtuuhintaiseen lääkehoitoon.

– Nykyinen lääkekorvausjärjestelmä on sairausperusteinen ja peräisin 1960-luvulta. Se soveltuu erityisesti kansansairauksien lääkehoidon tarpeisiin, professori Heikki Ruskoaho kertoo järjestelmän taustasta.

Ruskoaho on sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiantona selvittänyt suomalaisen lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä. Selvityksensä tuloksia ja laatimiaan kehitysehdotuksia hän esitteli Suomi terveystarkastuksessa -tilaisuudessa pitämässään puheen- vuorossa.

– Toimeksiannon tavoitteena oli tarkastella nykyistä lääkekorvausjärjestelmää ja kehittää sitä nykyjärjestelmän pohjalta. Myös sote-uudistus ja rahoitus tuli huomioida, ei olisi ollut tarkoituksenmukaista tehdä ehdotusta joka lisäisi kustannuksia entisestään.

Arviointiprosessit yhtenäisiksi Ruskoaho nostaa ensimmäisenä kehitysehdotuksena esille lääkkeiden yhtenäisen arvioinnin. Lääkkeiden hoidollisen arvon ja kustannusvaikuttavuuden arviointi tulisi tehdä kattavasti kansallisella tasolla kaikille lääkkeille lääkemuodosta riippumatta.

– Nyt arviointi on pirstaloitunutta, arviointitahot eri paikoissa ja käytännöt epäyhtenäisiä. Jatkossa kaikkien lääkkeiden, niin avohuollon resepti- lääkkeiden kuin sairaalalääkkeidenkin, olisi hyvä käydä läpi samankaltainen arviointiprosessi. Tätä varten perustettaisiin yhteinen lääkevirasto, joka voitaisiin muokata nykyisestä Fimeasta, Ruskoaho esittelee.

Ehdollinen korvattavuus pysyväksi vaihtoehdoksi Valmisteiden korvattavuuksien edellytyksiä tulisi Ruskoahon mukaan ajantasaistaa muuttuvan lääkehoidon ja hyvien hoitokäytäntöjen mukaisiksi. Tietoa uuden lääkeinnovaation terveyshyödyistä suhteessa kustannuksiin saattaa olla vasta rajallisesti saatavilla, jolloin korvattavuudesta ei välttämättä päästä heti yhteisymmärrykseen.

Ehdollisen korvattavuuden mallia Ruskoaho ehdottaakin vakinaistettavaksi ja sovellettavaksi myös sairaalalääkkeisiin.

Suomi terveystarkastuksessa -tilaisuudessa innovatiivisista lääkkeistä ja niitä koskevasta ehdollisesta korvattavuudesta yleisölle kertoi lääkkeiden hintalautakunnan Hilan ylilääkäri Annikka Kalliokoski.

– Uuden, kalliin lääkkeen korvaus- hakemus ei aina mene niin sanotusti sukkana läpi hintalautakunnassa.

Tässä kohdassa voi tulla kyseeseen ehdollisen korvattavuuden hakeminen, Kalliokoski sanoo.

Ehdollisen korvattavuuden avulla uudetkin lääkkeet on mahdollista saada niitä tarvitsevien käyttöön suhteellisen nopeasti. Mallia koskeva pilottilain- säädäntö on voimassa vuoden 2019 loppuun. Tähän mennessä 12 lääkevalmistetta on saanut korvattavuuden ehdollisena.

Rahoitustakin kehitettävä Lääkekorvausten rahoituksen osalta Ruskoaho ehdottaa, että sote-uudistuksen yhteydessä valtion osuus siirrettäisiin maksuvastuulliselle maakunnalle yleiskatteellisena. Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Sakari Karjalainen esitti kommenttipuheenvuorossaan huolensa ehdotusta koskien.

– Ehdotusta ei raportissa avata niin paljoa, että sen vaikutuksia voisi välttämättä kokonaan nähdä. Huolenaiheena kuitenkin on, että eri alueilla päädyttäisiin eri tavoilla toteuttamaan kustannusvaikuttavuutta. Kaiken kaikkiaan Ruskoahon ehdotukset ovat varsin erinomaiset ja potilaan näkökulmasta erittäin hyviä tai kohtuullisia, Karjalainen summaa.

Teksti: Maria Ketola
Kuva: Laura Oja